Vaikka luontaiset edellytyksemme ovat kunnossa, tilojen talous on äärirajoilla. Kustannukset polttoöljystä erikoisrehuihin ovat nousseet rajusti, kun taas tuottajahinnat ovat laskeneet. Esimerkiksi lypsylehmille tärkeän erikoisrehun, propyleeniglykolin, hinta on tuplaantunut. Maatilojen kassakriisiä pahentaa tuottajien eriarvoinen kohtelu: siinä missä C-tukialueen pohjoinen tuki maksetaan kuukausittain, joudumme me AB-alueen tuottajat odottamaan EU:n lypsylehmäpalkkioita pitkälle seuraavaan vuoteen. Maksuaikataulujen yhtenäistäminen toisi kaivattua helpotusta maksuvalmiuteen.

Lisäkustannuksiin ei ole varaa. Siksi parhaillaan lausunnolla olevan Saaristomeren alueen lantapoikkeuksen kieltäminen olisi alueemme viljelijöille kohtuuton isku. Lanta on arvokas resurssi, jonka osaamme sijoittaa pellolle fiksusti. Kiellon myötä kuljetusmatkat ja kustannukset kasvaisivat, mikä asettaisi meidät eriarvoiseen asemaan muihin nähden.

Kotimaisessa ruoantuotannossa on kyse koko Suomen huoltovarmuudesta. Alkutuotantoa ei kriisin tullen käynnistetä nappia painamalla. Yksipuolinen ja syyllistävä ympäristökeskustelu vaikeuttaa uusien jatkajien löytämistä alalle. Maanviljelijät ovat ylpeitä ammatistaan. Kunhan saamme työrauhan, reilun korvauksen ja tasapuolisen kohtelun, kotimainen maito turvaa suomalaisten arjen vakaasti myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja:
Ville-Veikko Kavander
MTK-Varsinais-Suomen johtokunnan jäsen, maitotilallinen
Eteläisten MTK-liittojen maitovaliokunnan puheenjohtaja