Huoltovarmuutta ja muutoskestävyyttä -hankkeen varautumiskyselyyn vastasi laaja joukko maakunnan viljelijöitä eri tuotantosuunnista. Vastaajista suurin osa oli kasvinviljelytiloja: viljanviljely oli pääasiallinen tuotantosuunta 67,5 prosentilla vastaajista. Maataloustoiminta oli päätoimista 64 prosentilla ja sivutoimista 36 prosentilla vastaajista.

Kyselyn perusteella varsinaissuomalaisilla maatiloilla varaudutaan moniin asioihin jo hyvin. Erityisesti tuotantopanosten, polttoaineen, siementen, öljyjen, lannoitteiden ja koneiden huoltotarvikkeiden varastointi on monella tilalla hyvällä tasolla. Vastaajista 87 prosentilla oli varastoituna öljyjä ja voiteluaineita, 86 prosentilla vähintään 2 000 litraa polttoainetta, 78 prosentilla kylvösiemeniä ja lannoitteita sekä 72 prosentilla koneiden ja laitteiden huoltotarvikkeita.

Myös koneiden ja laitteiden säännöllinen huolto näyttäytyy vahvuutena. Vastaajista 72 prosenttia kertoi, että kaikki tuotannon toimivuuteen vaikuttavat koneet ja laitteet huolletaan säännöllisesti, ja lisäksi 23 prosenttia huoltaa säännöllisesti ainakin kriittiset koneet ja laitteet.

Kehityskohteina riskikartoitus, kirjalliset ohjeet ja varajärjestelmien testaus

Kysely nosti esiin myös selkeitä kehityskohteita. Vain 19 prosentilla vastaajista oli tehty tilalla riskikartoitus, ja 81 prosentilla sitä ei ollut tehty. Kirjalliset työpaikka-, toiminta- ja perehdyttämisohjeet puuttuivat kokonaan 65 prosentilta tiloista, ja kaikilta osin ne olivat kunnossa vain 8 prosentilla vastaajista.

Viljelijöiden avovastauksissa korostui tarve kirjata tilan keskeiset toimintatavat, salasanat, vastuut, viljelytoimenpiteet, koneiden käyttöohjeet ja talouden hoito selkeämmin ylös. Moni vastaaja tunnisti riskin siinä, että tilan toimintaan liittyvä tieto on pitkälti yhden henkilön muistissa.

Sähkön ja veden varajärjestelmissä on sekä hyviä valmiuksia että kehittämistarpeita. Sähkökatkoihin oli varauduttu muun muassa traktorikäyttöisillä generaattoreilla, automaattikäynnisteisillä aggregaateilla, pienemmillä aggregaateilla ja omavaraisella sähköntuotannolla, mutta 40 prosentilla vastaajista ei ollut sähkölle varajärjestelmää. Niillä tiloilla, joilla varavoimaa oli, 74 prosenttia arvioi kapasiteetin riittäväksi kulutustarpeeseen.

Varajärjestelmien testauksessa on kuitenkin parannettavaa. Sähkön varajärjestelmän toimivuuden kertoi testaavansa säännöllisesti 43 prosenttia, mutta 57 prosenttia ei testaa sitä säännöllisesti. Vesi- ja sähköjärjestelmien yhteistoimivuus oli testattu käytännössä vain 31 prosentilla vastaajista.

Veden osalta 58 prosenttia vastaajista ei ollut mitannut maatilan toimintojen 24–72 tunnin veden tarvetta jakelukeskeytysten varalle. Lisäksi 42 prosenttia kertoi, ettei tilalla ole varauduttu veden jakelukatkoksiin varajärjestelmällä.

Työvoima ja yrittäjän oma jaksaminen merkittäviä riskitekijöitä

Kyselyn perusteella maatilojen toiminta nojaa vahvasti perheenjäsenten työpanokseen. Normaalissa toiminnassa perheenjäseniä hyödyntää 66 prosenttia vastaajista, ja oman sairastumisen tai poikkeustilanteiden varalle perheenjäsenten apuun tukeutuu samoin 66 prosenttia.

Samalla 14 prosentilla vastaajista ei ole käytettävissä työvoimaa oman sairastumisen tai poikkeustilanteen varalle, ja 13 prosenttia ei ollut ajatellut asiaa. Avovastauksissa nousi toistuvasti esiin huoli yksinyrittäjyydestä, varahenkilöiden puuttumisesta, työkyvystä ja jaksamisesta.

Kun viljelijöiltä kysyttiin olennaisimpia tilan toimintaan vaikuttavia riskejä, eniten mainintoja saivat säähän liittyvät riskit, taloudelliset riskit sekä työkykyyn ja jaksamiseen liittyvät riskit. Säähän liittyvät riskit tunnisti 73 prosenttia vastaajista, työkykyyn ja jaksamiseen liittyvät riskit 54 prosenttia ja taloudelliset riskit 53 prosenttia.

Kannattavuus koetaan varautumisen perusedellytykseksi

Viljelijöiden avovastauksissa korostui erittäin vahvasti taloudellinen näkökulma. Moni vastaaja totesi, että varautumista haluttaisiin parantaa, mutta nykyinen kannattavuustilanne rajoittaa investointeja varastoihin, varavoimaan, koneiden uusimiseen, veden varajärjestelmiin ja muihin varautumistoimiin.

Vastaajat toivoivat erityisesti parempaa kannattavuutta, investointien mahdollistamista, varastointikapasiteetin kasvattamista, polttoaineen ja tuotantopanosten varmuusvarastointia sekä tukea esimerkiksi vesi- ja sähkövarautumiseen. Useampi vastaaja nosti esiin, että huoltovarmuuden ylläpitäminen tilatasolla vaatii myös yhteiskunnalta ja markkinaketjulta vastuuta.

Tietoturvassa perusasiat osin kunnossa, mutta parannettavaa on

Maatilojen digitalisoituminen näkyy myös varautumisessa. Vastaajista 64 prosenttia kertoi tekevänsä ohjelmistopäivitykset ajallaan, 63 prosenttia huolehtii virus- ja haittaohjelmien torjunnasta ja 59 prosentilla on varmuuskopiointi käytössä.

Kehitettävää on kuitenkin käyttäjätunnusten, salasanojen ja käyttöoikeuksien hallinnassa. Vain 14 prosenttia kertoi vaihtavansa salasanoja säännöllisesti ja 20 prosentilla kaikilla käyttäjillä oli omat tunnukset ja vahvat salasanat käytössä.

Viljelijät toivovat käytännönläheistä koulutusta ja selkeitä ohjeita

Varautumiskoulutukseen oli osallistunut 16 prosenttia vastaajista, kun taas 84 prosenttia ei ollut osallistunut. Lisäksi 57 prosenttia vastaajista ei ollut etsinyt tietoa varautumisesta ja huoltovarmuudesta. MTK oli kuitenkin tiedonhakukanavista yleisin: 22 prosenttia vastaajista oli etsinyt tietoa MTK:n kautta.

Viljelijät toivoivat lisää tietoa ja koulutusta erityisesti seuraavista aiheista:

• sähkö- ja vesivarautuminen sekä varavoiman käytännön toteutus
• tilakohtaisen varautumissuunnitelman tekeminen
• työvoiman ja varahenkilöjärjestelyjen suunnittelu
• taloudellinen varautuminen ja maatilan kannattavuus
• tietoturva ja digitaalisten järjestelmien suojaaminen
• tuotantopanosten, siementen, lannoitteiden ja polttoaineen saatavuus
• tilojen välinen yhteistyö ja paikallinen varautuminen kylä- tai kuntatasolla
• alkutuotannon logistiikka ja tuotannon jatkuvuus poikkeusoloissa.

Yhteistyölle ja paikallisille verkostoille on tarvetta

Tilojen välinen yhteistyö nousi kyselyssä tärkeäksi kehityssuunnaksi. Vain 22 prosenttia vastaajista kertoi, että alueella on olemassa yhteistyöverkosto esimerkiksi varaosien, tarvikkeiden tai nopean hankinnan järjestämiseksi. 64 prosenttia kertoi, ettei tällaista verkostoa ole.

Avovastauksissa toivottiin naapuriavun, kylätason varautumisen ja tilojen välisen yhteistyön kehittämistä. Käytännön tarpeina mainittiin muun muassa varahenkilöjärjestelyt, kone- ja varaosayhteistyö, vesivarautuminen, tiedonkulku häiriötilanteissa sekä alueelliset keskustelut siitä, mitä resursseja eri tiloilla on käytettävissä.

Kokonaiskuva: varautumisen tahto on vahva, mutta resurssit ratkaisevat

Kysely osoittaa, että varsinaissuomalaisilla maatiloilla on paljon käytännön osaamista ja omatoimista varautumista. Erityisesti koneiden huolto, polttoaineen ja tuotantopanosten varastointi sekä monet jatkuvuuden hallinnan keinot ovat monilla tiloilla hyvällä tasolla.

Samaan aikaan varautumisen kehittäminen vaatii selkeitä ohjeita, käytännönläheistä koulutusta, tilakohtaisia suunnitelmia, varajärjestelmien testausta, yhteistyöverkostojen rakentamista ja ennen kaikkea taloudellisia edellytyksiä. Viljelijöiden viesti on selvä: ruokahuollon varautuminen ei ole vain yksittäisten tilojen asia, vaan koko ruokaketjun ja yhteiskunnan yhteinen huoltovarmuuskysymys.

Satu Paananen

Hankepäällikkö

Huoltovarmuutta ja muutoskestävyyttä – HuMu-hanke

0400 541 334